Tänä aamuna suuntasimme puolison kanssa OYS:iin hartaasti odotettuihin lisätutkimuksiin. Päivän ohjelmassa oli koko kehon PET-TT -tutkimus ja sellan eli aivolisäkkeen magneettikuvaus. Ensimmäinen tutkimus oli aamulla ja toinen vasta illalla, joten pitkä päivä oli tiedossa. Onneksi olimme ajoissa liikenteessä, sillä isotooppiosasto ei meinannut löytyä millään. Opasteet olivat selkeät, mutta määränpäässä oli luentosali. Sinkoilimme pitkin käytäviä ja kysyimme neuvoa useammalta työntekijältä, ja saavuimme aina tuonne luentosalin ovelle. Lopulta löysimme perille avuliaan nuoren työntekijän opastaessa kädestä pitäen paikan päälle. Viime minuutilla, sillä hoitaja jo huuteli nimeäni.

Somatostatiinireseptoreiden PET-TT -tutkimuksella paikallistetaan radiolääkkeen avulla esim. neuroendokriinisiä kasvaimia ja niiden levinnäisyyttä. Radiolääke hakeutuu kohteisiin, joissa on vilkastunut aineenvaihdunta, kuten syöpäsoluihin. Osastolla minulle laitettiin radiolääke kanyylin kautta. Lääke oli metallisessa laatikossa ja putkilokin oli metallinen. Lääkkeen antamisen jälkeen minun piti odotella aulassa tunnin verran, ohjeena istua kaukana muista, varsinkin naisista, koska "säteilin" :) Samana päivänä ei saisi olla tekemissä pienten lasten kanssa. Ohjeistettiin myös juomaan paljon, koska lääke poistuu virtsan mukana.

Kuvauksen ajan piti maata selällään liikkumatta, kädet pään yläpuolella. Kuvantamistutkimukset ovat helppoja, jos ei satu olemaan ahtaan paikan kammoinen. Näihin tutkimuksiin ei onneksi tarvinnut olla syömättä tai juomatta, eikä kuvauksen aikana tarvinnut pidättää hengitystä. Ensimmäinen laite ei pitänyt kovaa ääntä, peti liikahteli putkessa eteenpäin. Sain olla omissa ajatuksissani 20 minuuttia, ja meinasin jopa torkahtaa.

Toisessa, pään magneettikuvauksessa käytettiin varjoainetta, ja kanyyli laitettiin nyt toiseen käteen. Edellisellä kerralla varjoaineesta ei tullut mitään oireita, joten tuskin nytkään. Kuvauksen ajaksi sain korvatulpat ja läpyskät korvien päälle, mutta kyllähän se meteli kuului niistä läpi. Pää tuettiin kehikolla, ja taas piti olla liikkumatta puoli tuntia. Muutaman kerran oli pakko nielaista, mutta jospa siitä ei ollut haittaa. Kuvauksen jälkeen huomasin korvani olevan lukossa, toivottavasti se menee ohi. Lukossa oleva korva on tinnituskorvani, joka sekin taitaa olla Cushingin syytä. En kyllä ala, jos tämä jää pysyväksi.

Nyt kun tutkimukset on tehty, odotellaan taas. Onneksi lääkäri soittaa jo parin päivän päästä. Raivostuttavaa tämä epätietoisuus. Nyt tiedetään, että aivolisäkkeessä on muutos, joka voi olla kysta tai kasvain. Jos se on kysta, kasvain on jossain muualla. Mitä jos kasvainta ei löydykään? Jatkanko sitten oireiden kanssa elämistä? No, onneksi pian ollaan taas viisaampia.