Hiukseni ovat ohentuneet valtavasti sairauden myötä. Entisestä pitkästä ja paksusta tukasta on jäljellä muisto vain. Kampaajani on kysellyt viime käynneillä, onko hormonitoiminnassani tapahtunut jotain muutosta, kun päässäni on niin paljon katkenneita hiuksia, ja hiukset ovat ohuet ja huonokuntoiset. En keksinyt muuta selitystä kuin verenpainelääkkeet, mutta nythän se syy selvisi; liikakortisoli tuhoaa myös hiukset. Viimeksi kampaaja ei suostunut laittamaan toivomiani vaaleita raitoja, sillä hiukset olivat jo silloin liian huonossa kunnossa siihen. Kampaaja lohdutteli, että myös uutta hiusta pukkaa tulemaan. Valitettavasti se näkyy pienenä kiharana, josta en tykkää ollenkaan. 

Koronan takia kampaajalla käynti on venähtänyt, ja toisaalta myös sinnittelin lomalle asti, ennen kuin varasin ajan. Moni muukin oli tainnut suunnitella samoin, sillä aikaa ei meinannut saada millään. Mutta vihdoin pääsin hemmoteltavaksi. Kampaajalla käynti on aina luksusta, kun saa vain olla ja nauttia. Lonkkaleikkauksen jälkeen tosin pitkään paikallaan istuminen tietää sitä, että loppupäivä könkätään kipeällä ja turvonneella kintulla.

Tältä hiukseni näyttivät ennen Cushingia:

Nyt hiukset ovat ohuet ja katkeilleet. Letille laitettaessa huomaa, että tukkaa on onnettoman vähän. Tuloksena on surullinen hiirenhäntä.

Menin kampaajalle sillä asenteella, että tee mitä tahansa, mitä tehtävissä on. Halusin pitää puolipitkät hiukset, koska pidän hiuksia paljon kiinni. Tiedostin kuitenkin sen, että latvat ovat surkeassa kunnossa, ja kaipaavat reilua saksimista. Loppujen lopuksi hiuksista saatiin terveemmän näköiset vain muutaman sentin lyhennyksellä.

Väriäkin halusin haalistuneen tilalle, kuitenkin niin, etteivät hiukset siitä enempää rasitu. Värjäyksen osalta poissuljettuja vaihtoehtoja olivat raidat ja vaaleat värit. Koska halusin jotain uutta ja piristävää, kampaaja ehdotti kuparia. Sitä sävyä minulla ei ole koskaan ollut, ja uskaltauduin kokeilemaan uutta. Värjäys tehtiin hellävaraisilla tuotteilla, ja ilman lämpövaikutusta. Nyt ollaan sitten punapäitä :)  Toivottavasti uusi väri ei korosta poskien punoitusta, joka kuuluu taudinkuvaan. 

Ohuethan ne hiukset edelleen ovat. Olen käyttänyt Biorion-shampoota hiusten tuuheuttamiseen nyt ehkä kuukauden verran. En osaa sanoa, onko silmiinpistävää muutosta tapahtunut, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole. Hiusnaamioita yritän muistaa käyttää kerran-pari viikossa. Hiukseni taipuilevat minne sattuu ja menevät kiharalle, joten joudun valitettavasti suoristamaan ne päivittäin, mikä ei varmasti tee hyvää.

Aamuyön heräilyt jatkuvat edelleen. Herään pahimmillaan jo yhden aikaan, viimeistään kolmelta. Nyt lomalla ollessa olen aamuaskareiden jälkeen 8 - 9 aikoihin pitänyt lukuhetken, ja silloin uni saattaa tulla hetkeksi. Toinen lepohetki on iltapäivällä kahvin jälkeen. Torkahdukset ovat hyvin lyhyitä, ehkä kymmenisen minuuttia, mutta kyllä ne helpottavat väsynyttä ja tokkuraista oloa. 

Koska käyn muutenkin ylikierroksilla, kofeiinia tai muuta lisäpiristystä ei tarvita yhtään lisää. Olen myös huomannut, että aivosumu ja pökkyrä olo tulevat monesti iltapäiväkahvin jälkeen, joten halusin kokeilla sen pois jättämistä. Tykkään kuitenkin kahvista, ja pelkästään teehen siirtyminen tuntui pliisulta, joten vaihdoin iltapäiväkahvin kofeiinittomaan. Juon aamulla kupin teetä ja kupin tavallista kahvia, iltapäivällä kofeiinitonta kahvia. Myös teestä näkyy löytyvän kofeiinittomia versiota, nekin ovat nyt testissä.

Kulta Katriinan Relax-kahvi on muuten todella hyvää. Siihen loraus kaurajuomaa, nam!