Ja taas. Kolmannen kerran kuukauden sisään silmästä katkesi verisuoni. Edellinen ehti juuri ja juuri parantua, kun taas sama silmä lehahti tulipunaiseksi. Olin suoristamassa hiuksiani, kun tunsin, että silmässä tapahtui jotain. Silmän sisänurkkaan nousi veriröllykkä, joka levisi puolen silmän alueelle. Punainen alue on ollut joka kerta edellistä isompi, ja tällä kertaa silmän pinnalla on myös verihyytymä, ällöttävää. Voi Cushing minkä teet, nyt yrität vahingoittaa silmiäni.

Silmän verenpurkaumat eivät ole vaarallisia, mutta eihän tämä voi normaalia olla, että niitä alkaa olla jatkuvasti. Myös silmän pinnalla oleva verihyytymä huolestutti, joten soitin päivystävälle sairaanhoitajalle, voisinko tulla näyttämään silmää. Kerroin sairaushistoriani ja kyselin, liittyykö tämä mahdolliseen aivokasvaimeen. Konsultoituaan myös lääkäriä sairaanhoitaja sanoi, että liittynee ennemminkin korkeaan verenpaineeseen, ja että eipä sille mitään voi, turha tulla näyttämään. Koska näen silmällä, eikä minulla ole tunnetta, että silmä pullistuu, se ei liity kasvaimeen. Sairaanhoitaja oli sen sijaan huolestunut verenpaineesta (ko. aamuna lukemat 132/95), se pitäisi kuulemma ehdottomasti saada alemmas.

Silmä on aika pelottavan näköinen (huonolaatuinen kuva, kännykkä kaipaisi päivittämistä). Olen punasilmäinen ja -tukkainen noita-akka :)

Google kertoo, että kyseessä on sugillaatio eli sidekalvon alainen verenvuoto. Siis mustelma silmässä. Se ei ole kipeä ja paranee itsestään. Kohonnut verenpaine on altistava tekijä. Mietin, että Cushingin tautiinhan kuuluu mustelmaherkkyys, päteeköhän se myös silmiin...

Näin digiaikaan on muuten hienoa, että diagnoosin voi tehdä helposti itse. Voisin viettää tuntikausia googlettamalla oireita ja labratuloksia, kunnes saan johtopäätöksenä jonkun diagnoosin. Yleensä se on vähintäänkin syöpä, hah :)   

Aiemmin tehtyjen testien tuloksia on alkanut pikku hiljaa tippumaan Kanta-palveluun. Kalium -arvot ovat matalat, vaikka siihen on lääkitys. Leukosyytit ovat koholla, glukoosi matala. Kortisolia mittaavista testeistä suurin osa vielä puuttuu, keskiyön sylkitestin tulokset olivat vieläkin korkeammat kuin edellisellä kerralla. Armoton googlettaminen ei ole tuonut näihin vastauksia, joudun siis odottelemaan lääkärin tulkintaa. Voi että odottavan aika on pitkä. Toisaalta toivoo, että aika kuluisi, toisaalta ei, koska lääkärinaika on viimeisimpinä lomapäivinäni. Harmittaa, kun loma kuluu tutkimusten merkeissä, eikä oikein osaa nauttia lomasta. Kävin tällä viikolla luuntiheysmittauksessa, ja huomenna taas verikokeisiin. No, en anna tämän lannistaa, vaan yritän kuitenkin nauttia auringosta ja vapaapäivistä puuhastelemalla lasten kanssa!