Leikkausta edeltävänä päivänä menin Ouluun leikkauksen suunnittelukäynnille. Kävin verikokeissa ja sydänfilmissä, ja sen jälkeen tapasin kirurgin ja nukutuslääkärin. Myös sairaanhoitaja haastatteli ja valmensi minua leikkausta varten. Pelottelivat niin että meinasin hypätä autoon ja perua koko homman!

Olin kuvitellut, että leikkaus on pikkujuttu, mutta eipä ollutkaan. Kertoivat, että leikkaus kestää viisi (!) tuntia. Siksi niin kauan, että poistetaan molemmat lisämunuaiset, mikä on harvinaista, ja se pidentää leikkausaikaa. Joutuvat kääntelemään potilasta ja valmistelemaan leikkausaluetta kesken kaiken. Leikkaus pyritään tekemään tähystyksellä, mutta joskus saatetaan joutua vaihtamaan avoleikkaukseksi. Se tuo sitten omat haasteensa. Minut nukutetaan, ja lisäksi tulee spinaalipuudutus.

Koko leikkauksen ajan minua tarkkaillaan, ja ollaan valmiina reagoimaan esim. verenpaineen tai veren kaliumarvon muutoksiin. Tätä varten minulle laitetaan kanyylit ja muut systeemit. Katetri jää vielä leikkauksen jälkeenkin useaksi päiväksi. Minua pidetään heräämössä useiden tuntien ajan ennen osastolle siirtämistä.

Leikkauksen jälkeen aloitetaan suonensisäinen kortisonihoito. Annostus on alkuun todella iso, ja sitä aletaan pienentämään pikkuhiljaa. Varoittelivat, että menee aikaa, ennen kuin elimistö tottuu. Tilannetta seurataan osastolla tarpeeksi kauan. Pitää varautua vähintään kolmeen-neljään sairaalapäivään. En kyllä itsekään halua kotiutua, ennen kuin satavarmasti pärjään lääkityksen kanssa.

Toipuminen tulee olemaan kivuliasta. Minulta poistetaan elimiä, ja väistämättä siitä seuraa tuntemuksia. Lupasivat kyllä antaa tujut kipulääkkeet. Onneksi en ole kovin kipuherkkä.

Cushingin tautiin liittyy suurentunut veritulppariski. Sitä varten sain hoitajalta mukaan klexane-piikin illalla pistettäväksi. Aamulla ennen leikkausta pitäisi vetäistä nivusiin asti ulottuvat tukisukat jalkaan. Niiden kanssa voi kuulemma mennä hermot. Lääkäri puhui, että tukosten ehkäisemiseksi tehdään vielä jotain leikkauksen aikana, mutta tämä meni minulla yli ymmärryksen. Ei jaksanut kahden tunnin yöunilla sisäistää ihan kaikkea.

Minulla oli edelliskerralla todella huono olo leikkauksen jälkeen, ja sitä ehkäisemään sain ravintoliuosvalmisteen. Pahan makuinen litku pitäisi juoda hitaasti siemailemalla tiettynä kellonaikana aamulla.

Lisäksi sain ohjeet peseytymisestä sekä illalle että aamulle. Syömättä ja juomatta pitää olla puolesta yöstä eteenpäin, sitä ennen on lupa tankata reilusti. Leikkauspäivä menee ravinnotta, eikä ruoka välttämättä maistu seuraavanakaan päivänä. Lääkkeet saa ottaa normaalisti.
 

Päivä oli pitkä, henkisesti raskas, ja sisälsi paljon odottelua. Hoitaja oli ihana, ja meille tarjottiin kahvit ja sämpylät. Tuli paljon uutta asiaa ja sain vastauksia kysymyksiin, mutta paljon jäi vielä kysymättäkin. No, kaikki selviää aikanaan.