Joulustressi ja Addisonin tauti ei kuulemma ole paras yhdistelmä. Vertaiset kehottivat ottamaan iisisti ja tuplaamaan kortisonit. Merry Crisis eiku Merry Christmas, ryhmässä vitsailtiin. Eräs jos toinenkin kertoi joutuneensa kriisiin jo jouluvalmisteluja ajatellessa. Mutta minä selvisin hyvin ensimmäisestä joulusta Addisonin kanssa. En ottanut paineita. Lahjoja hankin jo pitkin syksyä. Joulusiivous tehtiin porukalla. Laatikot uuniin ja pötkölleen sillä aikaa. Lapset huolehtivat jälkiruokaosastosta, mies valmisti kalat ja kinkut. Stressittömin joulu vuosiin. 

Viimeisiä glögejä lipitellessä ja vuoden lähestyessä loppuaan alkaa väistämättä muistella, miten meni. Täytyy kyllä todeta, että onpahan ollut vuosi. Tämä vuosi jää mieleen, paitsi koronan takia, myös henkilökohtaisista syistä. Tämä (kuten myös edellinen) on ollut sairastamisen vuosi, josko seuraava olisi sitten jo paranemisen vuosi? Toivotaan parempaa uutta vuotta.

Vuoteen on mahtunut lukemattomia verenpaineen mittauksia, verikokeita, röntgen- ja magneettikuvauksia, lääkärissä käyntejä. On ollut turvotusta, mustelmia, katkenneita verisuonia. Unettomia öitä, väsymystä, aivosumua.    

Vuosi sitten höyrysin täysillä menemään, vaikka ihmettelin, mikä minua vaivaa. Tammikuussa sain tietää läpäisseeni haastettelut ja soveltuvuustestit ja sain töissä ylennyksen vaativimpiin tehtäviin. Nyt joulukuussa työskentelen puolikkaalla työajalla ja kevyemmillä työtehtävillä. Melkoinen tipahdus.

Kävin vuoden aikana kahdessa leikkauksessa, ja olin sairaslomalla melkein neljä kuukautta. Helmikuussa poistettiin ylimääräistä rautaa koivesta, syyskuussa lisämunuaiset. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen, sairasloman viimeisenä päivänä, sain kuulla, että minulla epäillään aivolisäkkeen kasvainta. Juuri kun iloitsin, että kamppailu jalan kanssa alkaa olla voitolla, heitettiin takaisin lähtöruutuun. Pikkuisen harmitti palata töihin kertomaan, että edessä saattaa olla pian lisää saikkua. 

Kevät ja kesä meni lisätutkimuksissa, ylikierroksilla käydessä, oireiden kanssa sinnitellessä. Piinaavaa odotusta. Vielä tämä tutkimus, sitten päätetään, mitä tehdään. Oli hyviä ja huonoja uutisia, isoja päätöksiä. 

Toisen leikkauksen jälkeen aika pysähtyi, en tehnyt mitään, olin vain väsynyt. Ihan kuin syksy olisi pyyhitty pois kalenterista. Nyt, vuoden lopussa, minusta tuntuu lähinnä tältä: 

 

Mutta hei, minä selvisin. 

Vuoteen on mahtunut paljon myös hyviä hetkiä. Perhe ja ystävät ovat olleet ihan mahtavia. Lasten ja puolison mielestä vuosi on ollut paras ikinä, ja hyvä niin. (Minulla on ollut parempiakin vuosia). Korona on pakottanut pysymään kotona, ja se on lähentänyt meitä entisestään. Olemme viettäneet varmaan tuhansia tunteja keittiössä leipoen milloin mitäkin herkkuja (ai siksikö farkut ei mahdu enää jalkaan, meinasin syyttää sairastelua...) Vastapainoksi on ulkoiltu koko porukalla. Onni on myös ystävä, joka houkuttelee ulos tuulettumaan raittiiseen ilmaan. Kesällä vietettiin juhannuskihlat. Puoliso jaksaa rakastaa, vaikka ne farkut ei enää mahdukaan jalkaan. 

Vastoinkäymiset ovat opettaneet meitä arvostamaan hyviä asioita, ja niitähän on.

Sairauksilla on usein joku väri tai symboli. Kaikkihan osaavat yhdistää roosanauhan rintasyöpään. Addisonin taudin symboli on sininen perhonen. Silmiini osui kirjoitus siitä, miksi juuri perhonen symboloi lisämunuaisen vajaatoimintaa. Perhoset kuvastavat uudelleen syntymistä, ja niillä on monta yhteneväisyyttä lisämunuaisen vajaatoimintaa sairastavien kanssa. 

Perhoset, kuten Addisonin potilaat, tarvitsevat natriumia selviytyäkseen, ja perhosten ruokavalio koostuukin natriumpitoisista aineista. Perhoset esimerkiksi juovat toisten eläinten kyyneliä saadakseen suolaa. Perhosten on sanottu edustavan viisautta ja intuitiota, mitä tarvitaan myös päivittäiseen Addisonin taudin kanssa elämiseen. Potilaiden tulee olla jatkuvasti tietoisia omasta kortisonitasostaan ja olla viisaita tietääkseen, milloin nostaa annostusta.

Perhonen on muuttumisen symboli, ja korostaa kykyä siirtyä olotilasta toiseen. Perhoset käyvät läpi vaikean muutoksen. Toukka kietoo itsensä koteloon, ja käy läpi vaiheen, joka muuttaa koko elämän, pysyvästi. Koteloitumisaikaa voi verrata taudin diagnosoimiseksi läpikäytäviin lukuisiin testeihin, tutkimuksiin ja sairaalavierailuihin sekä sen hyväksymiseen, että kroppa muuttuu silmiesi edessä, etkä voi sille itse mitään. Perhoset symboloivat uudelleen syntymistä ja uuden alkua. Addisonin taudin diagnoosi on alku uuteen elämänvaiheeseen, ja kuten perhosen, meidänkin täytyy opetella elämään muutosten kanssa. Addisonin potilaat eivät ole enää toukkia, vaan saaneet siivet ja opettelevat lentämään.  

Tänä vuonna minäkin muutuin toukasta perhoseksi. Olen saanut siivet, ja nyt opettelen lentämään.