No nyt ei kuulu oikeastaan mitään. Kaikki on ok. Ei ole mitään varsinaista syytä kirjoittaa blogia, mutta kirjoitanpa kuitenkin, ihan kiusallaan. Ehkä se on hyvä merkki, kun ei ole mitään aihetta kirjoittaa. Silloinhan kaikki on hyvin, ja elämä alkaa palautua takaisin normaaliksi. 

Tai lähes normaaliksi. Koska koronatilanne näyttää jatkuvan ja jatkuvan, olen vakavasti harkinnut siirtymistä kestomaskeihin kertakäyttöisten sijaan. En vain osaa päättää, millaisia maskeja hankkisin. Marketeista en ole löytänyt kivoja. Netistä löytyy vaikka minkälaisia, mutta mahtaako ne olla juuri omaan nassuun sopivia, kun ei voi sovittaa. Olen jo muutaman kerran klikkaillut ostoskoriin ihania Addisonin tautiin liittyviä maskeja, mutta sitten kuitenkin alkanut epäröimään. Tulisiko minulla oikeasti käytettyä niitä? Haluanko mainostaa sitä, että olen sairas? Vaikka minulla ei ole mitään tarvetta piilotella tai hävetä sairauttani, olenko tarpeeksi rohkea julistamaan maidonhakureissulla, että katsokaa, minä sairastan tällaista tautia? Ehkä haluaisin olla kaupassa käydessäni kuten muutkin, ihan tavallinen tallaaja.

Jos olisin tarpeeksi rohkea, ostaisin esimerkiksi tällaisia maskeja: 

Voisin harkita myös taudin symbolilla, sinisellä perhosella, varustettua maskia, tai kuvaa polttoainemittarista, joka on aina tyhjä.

Rohkeutta kasvatellessa täytyy yrittää pysytellä kotona ja käyttää kertakäyttömaskeja kodin ulkopuolella. Saisi jo loppua tämä korona. Huomaan lipsumista omassa käyttäytymisessä. Kaupassa tulee käytyä useasti viikossa, vaikka järkevämpää olisi tehdä viikon ostokset kerralla. Teen päivät töitä kotoa, joten kaupassa näkee sentään muitakin ihmisiä kuin oma perhe. Korona on kuitenkin syytä ottaa vakavasti. Muistutuksena (ja järkytyksenä) tämä THL:n julkaisema tieto, jonka mukaan kaltaisillani on 57-kertainen riski kuolla koronaan. 

Muissa riskiryhmiin kuuluvissa sairauksissa riski kuolla oli tyyliin kaksin- tai kolminkertainen, joten melkoinen kerroin meikäläisellä. Jos koronan saa, on suurempi todennäköisyys kuolla kuin jäädä henkiin. Siinäpä hyvä syy olla varovainen. Nyt rokotetaan riskiryhmiin kuuluvia ikäihmisiä, jospa kohta olisi oma vuoro. 

Vointi on ollut koko ajan paranemaan päin. Ihan huikea muutos esimerkiksi parin kuukauden takaiseen. Nyt jaksaa tehdä työpäivänkin jälkeen jotain. Ei toki mitään raskasta liikuntaa vielä, kunnon kohotus ottaa aikansa. Jalkojen turvotus on helpottanut, ja kutinakin ehkä hieman. Kävin kontrollikokeissa tammikuussa, ja muut arvot olivat viitteissä, paitsi reniini. Lääkäri oli kuitenkin kirjannut Kantaan, että kaikki ok, ja näillä mennään toukokuulle, jolloin seuraava käynti ja kontrollikokeet. Kortisonin annostusta ei laskettu tällä kertaa, nyt mennään 20 mg päiväannoksella. Pyysin, että lääkäri olisi soittanut koevastauksista, niin olisin samalla voinut kysyä muutamaa asiaa, mutta eipä soittanut. No, minäpä odottelen sitten toukokuulle.  

Kevättä kohti mennään. Aurinko ja kevät antaa energiaa. Nautitaan nyt, kun on saatu mahdollisuus uuteen elämään.