Niin se vaan viiden viikon loma hujahti ihan silmänräpäyksessä. Viimeisiä lomapäiviä viedään, paluu töihin ja arkeen koittaa ensi viikolla. Hyvä niin, kyllä tässä on jo saanut lepäillä ja ladata akkuja. Yhteenvetona voisi todeta, että kesä oli ennemminkin palauttava kuin aktiivinen, mutta ei se mitään, jospa se enteilisi energistä syksyä. 

Kesä oli kuuma ja aurinkoinen. Minua kehotettiin pysymään poissa auringosta tänä kesänä, ja vähän jännitti, miten iho reagoi aurinkoon. Keväällä ilmestyneet otsan ja poskien läiskät voimistuivat hiukan, mutta ei niin paljon kuin etukäteen pelkäsin. Otin heti alkukesästä käyttöön suojakertoimella 50 varustetun, ihoa kirkastavan ja pigmenttiä tasoittavan Gerard's Re-White Anti-Age White Control kasvovoiteen. Voiteen luvattiin ehkäisevän uusia pigmenttimuodostumia ja estävän jo olemassa olevia tummumasta, ja sen se taisi tehdä. Harmi, kun en hoksannut ottaa käyttöön vielä aiemmin keväällä. Tykkään voiteesta, se saa ihon pehmeäksi ja tuoksuu hyvältä. Aika arvokastahan tuo oli, mutta säästetään sitten jossain vähemmän tärkeässä asiassa. Mahdollisimman suuri suojakerroin on ihan must nykyään. Voide on riittoisaa ja sitä jäi vielä reilusti. Toivottavasti säilyy ensi kevääseen, jolloin sitä taas tarvitaan.  

En onnistunut saamaan tarkkaa kuvaa läiskistä. Ei niitä aina edes huomaa, mutta tietyssä valossa erottuu selkeästi. Murheista pienimpiä, sanoisin. En liiku enää ruokakauppaa kummoisemmissa paikoissa, eikä tällä iällä enää ulkonäköpaineet ahdista.  

Rusketus tarttui minuun tänä kesänä paljon paremmin kuin aiempina vuosina. En uskaltanut ottaa aurinkoa, mutta toki liikuin ulkona jonkin verran. Helteillä ei edes tehnyt mieli olla ulkona, korkeintaan pötkötellä kiikussa varjon alla. Aurinkorasvaa käytin tunnollisesti, enkä palanut kertaakaan. 

Alaselän kanssa on ollut ongelmia koko kesän. Paikallaan istuminen on myrkkyä, ja etenkin pitempien automatkojen jälkeen selkä on vinossa eikä taivu suoraksi. Polttaa, vihloo, äkkiliikkeet tuntuvat puukon iskuilta. Voltaren, venyttelyt ja varovainen liikkuminen helpottaa. Sen olen oppinut, että missään nimessä ei kannata jäädä paikalleen, sillä liikkeelle lähtö on tuskallista. En oikein tiedä, onko ongelma selässä, vai johtuvatko selkäongelmat lonkan nivelrikosta. Ehkä kävelen lonkan takia huonosti, ja se taas aiheuttaa selkään painetta. Kun yksi paikka on rikki, kertaantuu se muualla. Fysioterapeutille pitäisi varata aikaa. Ja liikkua, liikkua, liikkua. 

Sain jo toisenkin koronarokotteen, siitä ei tullut mitään oireita. Näin sitä (toivottavasti) mennään kohti normaalia arkea.