Kliseistä, mutta miten se kesä taas mennä hurahti niin ettei ehtinyt kissaa sanomaan. No, ehdin kyllä tehdä kaikenlaista, ja olla ihan joutenkin, mutta blogia en saanut aikaiseksi kirjoittaa. Tässäpä nyt koostetta kesän tapahtumista sitten. 

Viime kesänä Addisonin tauti näkyi naamasta, kun kasvoille ja erityisesti otsaan tuli maksaläiskän tyyppisiä pigmenttimuutoksia. Läiskät haalenivat talveksi, ja tänä kesänä osasinkin jo odottaa niitä. Liekö epävakaisen kesän vai hyvän suojautumisen ja tehokkaiden hoitotuotteiden ansiota, läiskät eivät tänä kesänä erottuneet niin selvästi. Kävin alkukesästä kosmetologilla, ja mukaan tarttui ihoa kirkastava seerumi. Vaahtomainen seerumi levitetään kasvoille kerran päivässä, annetaan vaikuttaa muutaman minuutin ajan, ja huuhdellaan pois. Olin jo aiemmin ostanut saman sarjan suojakertoimella 50 olevan päivävoiteen, ja aloitin sen käytön keväällä ensimmäisten auringonsäteiden myötä. Nämä Gerard'sin Re-White tuotteet ovat pigmenttiläiskille tarkoitettuja, ihoa vaalentavia ja kirkastavia. Voin lämpimästi suositella! Kosmetologin kanssa oli puhetta, että mikäli kesä jättää jälkensä, voidaan ottaa syksylle vielä tehokirkastus, mutta näyttää siltä, että ehkä mä pärjäilen ilmankin.  

Kesän aikaan takahampaasta lohkesi palanen. Näin on päässyt käymään viime vuosina puolivuosittain tai vähintään vuosittain, ja laitan sen kyllä ainakin osittain näiden muiden sairauksien piikkiin. Hampaan korjauksen lisäksi pääsin vihdoin myös tarkastukseen, ja nyt otin ihan tosissaan hammaslääkärin kehotuksen siirtyä tavallisesta harjasta sähköhammasharjaan. Olen kokeillut aiemminkin, mutta taisi tökätä siihen, että sähköhammasharjan kanssa pitää keskittyä, että jokainen hammas tulee käytyä huolella läpi, eikä voi samalla esim. siivoilla. Tänä kesänä olen opetellut keskittymään vain hampaiden harjaukseen. Näkyy olevan hankala oppia pois tavoista, mitkä on oppinut jo lapsena. Sama hampaiden harjaukseen käytetty aika tuntuu nyt paljon pitemmältä kuin aiemmin, ja joudun muistuttamaan itselleni, että pari minuuttia on kuitenkin lyhyt aika siihen verrattuna, mitä etuja sähköhammasharjasta on. Toivottavasti se vähentää ei-niin-mukavia hammaslääkärikäyntejä. Sitä paitsi hyödynnän aamun hammaspesun ajan laittamalla kasvoseerumin siksi aikaa, joten tuleehan siinä hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.   

Olen rampannut koko kevään verikokeissa, kun suolahormoni on ollut matalalla ja reniini koholla. Florinefiä (eli suolahormonilääkettä) on nostettu asteittain, ja ensin natriumarvo laski siitä huolimatta, mutta nyt vihdoin molemmat arvot on saatu viitteisiin. Keväällä teki mieli suolaista enemmän kuin makeaa, mutta nyt ei ole sellaisia tuntemuksia enää. Edellisen florineffin noston jälkeen olo oli pari viikkoa todella turvonnut. Edelleenkin vatsaa turvottaa helposti, ja pitää tarkkailla, mitä syö, mutta se nyt voi johtua jostain muustakin. Hyvä, että arvot saatiin kohdilleen. 

Kävin lääkärin kontrollikäynnillä ja sitä edeltävästi otettiin taas kokeita. Perinteisten natriumin ja kaliumin lisäksi nyt katsottiin myös kortisoliarvoja keskiyön syljestä ja vuorokausivirtsasta. Lääkäri oli oikeinkin tolkku ja tutki ja kyseli tarkkaan kaikenlaista. Verenpaineet mitattiin makuulleen, istualleen ja seisaalleen. Kriittisiin tietoihinkin on nyt kirjattu hoito-ohjeet kortisonin osalta. Mahtavaa, muut lääkärit eivät ole aiemmin ottaneet tähän mitään kantaa. 

Lääkärin kirjailut eivät vielä näkyneet omakannassa, mutta ymmärsin, että vaikka keskiyön syljen kortisoli oli aavistuksen verran koholla, muut arvot olivat kohdillaan, ja jatketaan nyt näillä kortisoni- ja suolahormoniannostuksilla. Kontrolliverikokeet otetaan säännöllisesti kuten tähänkin asti, kolmen kuukauden välein, ja ensi keväälle ajoitetaan luuntiheysmittaus ja lääkärin kontrollikäynti. Näiltä osin siis kaikki kunnossa, mutta lääkärin huomio kiinnittyi vuorokausivirtsan määrään, joka oli 6,4 litraa. Normaalisti ihminen virtsaa 1-2 litraa vuorokaudessa, ja minä siis paljon enemmän. Kyllähän tämän itsekin jo tiesin, juon paljon ja ramppaan vessassa jatkuvasti, mutta tilanne on ollut sellainen jo vuosia, ja olen siihen tottunut. Pari vuotta sitten, Cushingia tutkittaessa, tehtiin näitä samoja keräilyjä, ja määrät olivat silloinkin kuutta ja seitsemää litraa päivässä. Vesitystauti vilahti jossain lääkärin tekstissä, mutta ei sitä koskaan ole tutkittu saati hoidettu. Vesitystautiin kuuluu jatkuva jano ja suuret virtsamäärät, jopa 10 litraa vuorokaudessa. 

Voihan olla, että minulla on vain tapana juoda paljon, ja siksi virtsaakin erittyy runsaasti. Toisaalta vesihormoni liittyy hyvin olennaisesti aivolisäkkeeseen, ja vesitystauti on liitännäissairaus muille jo diagnosoiduille sairauksille. Siksipä syksyn aikana tehdään vesipaastokoe. Kirjoittelen tästä vielä lisää myöhemmin.  

Syksyllä on luvassa lisäksi ainakin kohtaamisia; vertaistapaamisia, vertaistukitapaamisia, kokemustoimijakoulutusta. Ihan parasta. Omalla paikkakunnallani ei ole toimintaa, joten tapaamiset vaativat matkustamista, mutta ovat ne sen arvoisia. 

Mukavaa alkavaa syksyä kaikille!