Omalla hyvinvointialueellani ei vielä hyödynnetä kokemustoimijoita systemaattisesti, mutta aiheeseen on herätty ja sitä on kehitetty viime vuosina osana erilaisia hankkeita. Itse sain mahdollisuuden osallistua kehittämistyöhön kokemusasiantuntijaklinikan pilotissa.

Pilotin aikana järjestettiin sote-ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden yhteisiä tapaamisia eli klinikoita, joissa käsiteltiin monipuolisesti erilaisia aiheita. Keskustelimme muun muuassa häiriökysynnästä, hoitoon hakeutumisesta ja niihin liittyvistä ongelmista.

Kullekin kerralla ammattilaiset valmistelivat kysymyksiä tai tehtäviä, joihin yhdessä etsimme vastauksia ja ratkaisuja. Ennakkotehtäviä pureskelimme kokemusasiantuntijoiden kanssa yhdessä jo ennen varsinaista tapaamista, mikä auttoi meitä orientoitumaan aiheeseen, ja helpotti yhteistyötä ammattilaisten kanssa.

Tapaamisen kesto oli kaksi tuntia, mikä toisinaan tuntui lyhyeltä, etenkin jos käsiteltäviä teemoja oli useampi. Toisaalta aiheita käsiteltiin niin tiiviisti, että kahden tunnin jälkeen keskittyminen alkoi jo herpaantua.

Tapaamisissa oli mukana viisi tai kuusi kokemusasiantuntijaa, mikä tuntui sopivalta määrältä. Keskusteluun saatiin riittävästi erilaisia näkökulmia, ja kaikki pystyivät tuomaan omat kokemuksensa esille. Pienessä ja tutussa porukassa oli myös helpompi avautua.

Kokemusasiantuntijaklinikat tarjosivat mukavan tavan osallistua palveluiden kehittämiseen. Klinikkatyyppinen asioiden yhdessä käsittely on varmasti hedelmällisempää kuin yksittäisten henkilöiden haastattelu tai kysymyksiin vastaaminen vaikkapa kyselyllä. Toivottavasti klinikoille saadaan jatkoa.

Entä sitten se radioääni?

Pilottijakso huipentui osaltani podcastin tekemiseen. Podcastissa minä ja kokemusasiantuntijoita työssään hyödyntänyt ammattilainen vastailimme haastattelijan kysymyksiin.

En koe olevani mitenkään lahjakas puhuja, ainakaan spontaanisti, ja mukaan lähtemistä piti miettiä jokunen hetki. Onneksi suostuin, olen nyt sitäkin kokemusta rikkaampi. Panikoin tietysti etukäteen, miten saan asiani esitettyä selkeästi, rauhallisesti ja takeltelematta. Onneksi kysymykset saatiin etukäteen, ja minä tietenkin kirjoitin niihin vastaukset. Nyt jälkeenpäin valmista jaksoa kuunnellessa tuntuu, että enhän minä edes vastannut kysymyksiin. Ja kylläpä oma ääni kuulostaa typerältä. Ja kuuleeko sen, että minulla oli vastaukset jo etukäteen mietittynä? Seuraava kerta olisi varmasti helpompi, mutta ehkä en taida ottaa tätä tavaksi. Mielenkiintoinen kokemus joka tapauksessa, ja mitäpä sitä ei tekisi hyvän asian puolesta.

Jos kiinnostaa, voit kuunnella podcastin täältä: https://on.soundcloud.com/67Ciu