Yhtäkkiä sitä huomaa, että kevät on jo pitkällä. Muutama päivä ja lapset jää jo loman viettoon. Ihan huomaamatta meni, taas. Selvittiin pitkästä talvesta. Kevään kai pitäisi olla piristävää aikaa, minusta tuntuu enemmänkin maatuneelta. Mitään ei oikein jaksa tehdä kunnolla, tai innostua mistään. Työmotivaatio on nollassa, blogin kirjoittaminenkin takkuaa, vaikka yleensä tämä on ollut mukavaa. Onneksi kohta loma koittaa.  

Perinteiset kolmen kuukauden välein otettavat verikokeet kertoivat taannoin natriumin olevan alle viiterajojen ja reniinin noususuunnassa. Lääkäri soitti perään että nostapa suolahormonin, Florinefin, annostusta hieman ja katellaan kokeet uudestaan. Näin tein, kävin kuukauden päästä uudelleen kokeissa, ja natrium oli siitäkin vielä laskenut. Ei siis hyötyä nostamisesta, tai tarvii varmaan nostaa enemmän.

Olo on ollut viime aikoina omituinen. Tai sitten kuvittelen, kun tiedän, että arvot ei ole kohdillaan. Kärsin muutaman päivän hirveästä hedarista, kunnes hoksasin, että minähän voin ottaa särkylääkettä. Muutamat panadolit ja jomotus hellitti. Satunnaisesti on jomotellut edelleen, mutta kun en joka päivä haluaisi napsia särkylääkettä, niin yritän huijata pääkivun pois olemalla ajattelematta sitä.

Päänsärky voi olla oire matalasta natriumista. Minulla on ollut myös pökkyräinen ja kuumeinen olo, ilman kuumetta. Arvo ei ole vielä vaarallisen matala, mutta jos jatkaa laskemistaan, niin seuraavat oireet ovat kouristuksia ja aivotoiminnan häiriöitä. Natriumilla on yllättävän tärkeä rooli elimistön toiminnassa, ja puutteella voi olla vakavatkin seuraukset. Minun elimistöhän ei tuota enää ollenkaan suolahormonia, koska lisämunuaiset on poistettu, ja siksi otan päivittäin suolahormonin purkista.

Olen huomannut, että suolaista tekee mieli syödä, mutta eihän tätä tilannetta voi korjata suolaa syömällä. Päinvastoin, nostattaa vaan verenpainetta ihan turhaan.

En osaa sanoa, mistä tämä yhtäkkinen laskusuunta nyt johtuu. Natriumarvojen kanssa ei ole aiemmin ollut mitään ongelmaa. Sitä ehkä kuvitteli, että kun lääkkeiden annostukset on kerran saatu sopiviksi, niin niillä mennään hamaan tappiin saakka, mutta ei. Tilanne voi muuttua tuosta noin vaan ja silloin lääkitystä korjataan. Ja nyt sitten ymmärtää paremmin senkin, miksi verikokeet pitää ottaa niin usein. Sillä nimenomaan varmistetaan se, että lääkitys on sopiva ja kaikki pysyy tasapainossa.

Lääkäri soittaa parin viikon päästä, joten nyt vaan odotellaan. Omin päin en uskalla mennä lääkitystä muuttelemaan. 

Piristävää alkavaa kesää!